Lievästi taakse nojaava kotelo on rehdisti
kantikas. Hintaa nyt koestetulle Getz 2:lle on
kertynyt reilut 16 000 euroa. Vaan huipulla tuulee, joten edellä mainitut meriitit itsessään eivät pitkälle piisaisi. Tavaramerkiksi muodostunut design ja horjumaton luotto keraamisiin elementteihin sekä virheettömästi työstettyyn skandinaaviseen muotoiluun ovat
maailmalla kovaa valuuttaa. viittaisi
virheettömään ja tasapainoiseen esitykseen.
Sama kuvaus on omiaan tämänkertaiselle
testatulle, Marten Heritage Getz 2:lle.
Maailma on täynnä kaiutinvalmistajia. Määrätietoinen kehitystyö, selvä profiloituminen ja hyvin hoidettu asiakasrajapinta ovat huipputasolla jo oletusarvoja.
Omassa luokassaan Marten on jo kannuksensa ansainnut. Ylätasoa on kallistettu taakse laskevaksi, ja
koko kaiutin myös kapenee taakse. Vaan lähtökohdista riippumatta on
tapoja nousta ylempään kastiin. Esimerkiksi aiemmin testattuun Verity Audioon nähden hienovaraiset
pokkaukset eivät tavoita silmää yhtä selvästi.
Marten on silmälle siro, mutta todellisuudessa melko kookas. Paketin uutuusarvosta
kertonee, että manuaali oli testin aikana vielä painossa.
Ulkoisesti kaiutin on ensi silmäyksellä jopa vähän
vaatimaton. Vaan tuulesta temmattua ei tällöin tavoitella. Kontakti
19. Korkeutta on komeat 116 cm, leveyttä siihen nähden sievät 25 cm ja syvyyttä sopusuhtaiset 35
cm. Matkaa absoluuttiseen huippuun
on sekä hinnassa että määrässä, siitä pitää huolen huippusarja Coltranen Supreme-malli. Tuo neljätolppainen
pompöösi monumentti vihjailee, että rappusia on taivaaseen saakka, kuten eräs tunnettu rallatuskin aikanaan ilmaisi. Marten Heritage Getz 2
Teksti:Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja
kokeilu
Puhdas
suoritus
Urheilussa ilmaisu ?puhdas suoritus. Se on toiseksi parhaan Heritage-sarjan
toiseksi suurin malli. Vaikka jokainen pyrkii periaatteen puitteissa samaan lopputulokseen, painotuksissa on ymmärrettävästi eroja. Martenin filosofiassa kaikki mallit tarjoilevat samaa, mutta hinnan noustessa paremmin ja enemmän.
Soinnillinen dna on osoitus määrätietoisuudesta ja
fiksusta tavasta sitouttaa sopivin korvin ja varannoin
varustettu asiakas. Siten
yhtä oikeaa tulkintaa onnistuneesta lopputuloksesta
on turha julistaa. Millainen on Martenin uudistettu Getz?
Laadukas rakenne
Martenin mallipolitiikassa uusi Getz (2) osuu ylempään
keskiluokkaan. Missikandidaatilla on painoa yllättävän vähän, 35
kg per kaiutin, vaikka runkokin on 23 mm:n MDF:ää.
Pohjaan ruuvattavat lähes sentin paksuiset, metalliset tukijalat ovat aiempaa järeämmät
Tämän huomion jälkeen vinyylin lisäksi myös cd passasi referenssiksi. Semminkin,
kun siirsin taannoin levyt viereiseen huoneeseen, josta
ne on helppo noukkia musiikkimaratoneja varten.
Getz oli äänelle kuin hileisen tunturipuron kosketus
ahavoituneille kasvoille raskaan patikoinnin päätteeksi. Sen sijaan laatutekijät ovat kunnossa.
Virheetön, korkeakiiltoiseksi lakattu pinta on kauneudessaan huikea. Metallisuojien olemassaolo taas on
helppo antaa anteeksi, sillä ne on suunniteltu akustisesti läpinäkyviksi. Lähes suoraan eteenpäin
kohdistettuna ääni kasvoi hurjan suureksi, mutta turhan suurpiirteiseksi. Getzit asetettiin niin leveälle kuin se
käytännössä oli mahdollista. Aivan suoraan kohti
käännettynä ääni kävi aggressiiviseksi ja kapeaksi,
mutta erittäin paljastavaksi. Äänen raikkaus ja ponnekas helppous tulivat, jos
nyt eivät yllätyksinä, niin odotettua vaikuttavampina.
Kaikessa oli mukana poikkeuksellinen puhtaus, kuulaus, selkeys ja . Uusi suodin ja
Mundorfin huippukomponentit tekevät kuulemma
moisen äänenlaadun puolesta tarpeettomaksi. Ne suojaavat herkkiä ja kalliita Accutonin valmistamia, keraamisia elementtejä.
Kaksoisjohdotuksesta on luovuttu. Tästä myöhemmin lisää kuuntelukokemusten muodossa.
Sijoittaminen
Maahantuojan avustuksella siirsimme kaiuttimet karkeasti kohdilleen. Lähes lähikentässä mahdolliset reunaheijastukset ja muut audiofiilin painajaiset jäävät kummasti vähemmälle, vaikka ne eivät varsinaisena riesana olisikaan.
attiaan hoituu komposiittirakenteisilla, jalkoihin ruul
vattavilla kartioilla, joiden alle tulee vielä juniorilätkän
kokoiset vastakappaleet. Basson tarkkuuden ja dynamiikan sanotaan hyötyneen jäykemmästä kerrosrakenteesta, samoin omalta osaltaan yläpään toiston.
Alumiininen passiivielementti taas jatkaa vasteen ja
20
Tarkka ja rehellinen
Vaikka Marten ei ole kohdallani aivan uusi tuttavuus,
sen yksikään malli ei ole aiemmin vieraillut kotonani.
Niinpä otin tilanteesta kaiken hyödyn irti. Itse asiassa
ja nimeämättä tein tällä saralla omasta hyllystäni. Samalta
levyltä poimittu Dobbin´s Flovery Vale kasvoi vaivatta
ja puhtaasti kliimaksiin. Se ei tyytynyt hennosti vihjaamaan, vaan osoitti
suoraan sormella. sanoinko jo puhtaus.
Lauluyhtye Rajattoman levyllä Out of Bounds kappaleella Butterfly syttyvät ja sammuvat pistemäiset
äänet saivat selvemmän muodon taustassaan. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Laadulliset puutteet äänitteissä eivät saaneet taiteellisen sisällön ansiosta synninpäästöä. Kuuntelutuoli siirtyi myös lähemmäs, alle kolmeen metriin. Suuntaus ohi korvien,
pientä säätöä, ja alustava kuunteluasetelma oli valmis.
Alussa pientä päänvaivaa aiheutti vääristynyt kanavatasapaino, joka paikallistui cd-soittimen putkiin.
Kas, viime kerran pinnien putsaamisen jäljiltä oli lasitavara eksynyt väärille paikoille. Sisäinen kaapelointi on Jorma Designia, naparuuvit tulevat WBT:ltä.
Edelliseen Getziin nähden myös diskantti- ja bassoelementit on uudistettu. Tällöin diskanttien suuntalinjat leikkasivat metrin kaksi kuuntelupisteen takana. On
aiheellista mainita, että kaiuttimet tulivat valmiiksi sisäänsoitettuina.
Alkutunnelmien perusteella asiat olivat kohtuudella
kohdillaan, sillä soundi oli kuulemma tuttua Martenia.
Kuuntelin parin päivän verran ilman suuria muutoksia, jotta sain muodostettua alustavan käsitykseni äänestä.
Lopullinen paikka ei juuri muuttunut, sen sijaan
suuntaus useaankin otteeseen. Vaan ei Martenilla.
Heritage-sarjan kakkonen osoittautui hurjan tarkaksi. kokeilu
Marten Heritage Getz 2
ulottuvuuden osalta suotuisaa kehitystä. Mekaaninen maadoitus on
kuulemma ottanut toimenpiteillä askeleen eteenpäin.
Eteen suunnatut, vaaleat elementit ja suojana olevat,
kiinteät metalliritilät jakavat varmasti visuaalisuudessaan mielipiteitä. Tilannetta korjasi kuuntelutuolin
siirto lähes neljän metrin päähän.
Parhaan balanssin saavutin kuitenkin lopulta, kun
muutin suuntausta hieman korvia kohti. Pienemmillä kaiuttimilla viimeksi mainittu saattaa pahimmillaan kuulostaa ahdistuneelta saukolta, kun dynamiikka rajautuu ja särölukemat kasvavat
Tinkimättömyys on
aina hyvä asia. Tähän havahduin, kun olin huomaamattani kaivanut esiin Reference Recordsia, Sheffieldiä, Channel Classicia ja niin edelleen. Musiikin emootioiden nostajana vastaan on tullut lyyrisempiäkin tulkkeja. Tosin sillä varauksella, että
hyllystäni ei sitä rankinta mätkintää tai riipivintä tuskaa löydy.
Genreä selvemmin äänitteen laatu oli lopputulosta
ohjaava tekijä. Puhtaudesta ei kuitenkaan ole pitkä matka kirpeyteen ja siitä
kuunteluväsymykseen. Subjektiivinen nopeus
vauhditti esityksiä. On vielä pyrittävä suhteuttamaan se lupaus,
minkä hinta asettaa. Se ei maalaile maisemaa, vaan ottaa siitä kuvan.
Huippu vaan ei täydellinen
Edellä olen yrittänyt kuvailla niitä tuntoja, joita Getz
herätteli. Vaikka EMT taitaa svingin salat ja rytmiikan tunnot, yläpäässä tuntui olevan ?Marteilla. Totuuden kaunistelu kun on terapiaa parhaasta päästä, sopivasti annosteltuna. Se ei ole kuitenkaan kliininen
samassa mielessä kuin jokin ylä-äänten sävyjen osalta
rajallinen ja yksinuottisen piikittävä tapaus. Kimurantit sävelkulut etsivät tietä vapauteen poikkeuksellisen intensiivisesti. Esimerkiksi Giuliano Carmignolan tulkitsemana,
Andrea Marconin johtamana ja Venetsian Barokkiorkesterin säestämänä Vivaldi muuttui menomusiikiksi
(Archiv, Deutsche Grammophon). Nyt, karttuneen iän myötä haluaisin nähdä, että molemmat olivat yhtä oikeassa.
Niiden, jotka haluavat ymmärtää ajatusmaailmaani,
kannattaa lukaista Steve Guttenbergin pääkirjoitus
Stereophile-lehden numerossa VOL 35, 10/2012. Kun mentiin, niin mentiin eikä meinattu. Paljastamiseksi ei tarvittu taiteellistieteellistä tingelitangelia tai persoonatonta mittasignaalia.
Pianolla atakki oli oppikirjasta otettua, samoin viulun tarkoituksellinen viiltävyys. Tapaus Getz on siitä omassa lajissaan
hyvä esimerkki.
info
Marten Heritage Getz 2
Hinta:
16 900 . Getz 2 ei pyydä
rauhoittumaan, vaan vaatii kuuntelemaan. Heittäisinkin haasteen kaikille musiikin ystäville: kirjoita
lehden verkkosivuille (http://www.hifimaailma.fi/foorumi/) hifi- ja highend-osioon, mitä on mielestäsi musikaalisuus hifissä. Siitä huolimatta lopputulos jakoi kuulijoiden mielipiteet. Toiset kehuivat,
toiset arvostelivat. Enkä aio siihen
taipua jatkossakaan.
Martenin vahvuudet saattavat siten myös kääntyä
heikkouksiksi. alumiininen basso (passiivielementti),
7. kuunneltuna mattaa enemmän kuin cd:llä. Vertailupohjaa olen saanut viime
aikoina kiitettävästi, sillä olen kuunnellut useaa eri hinta- ja kokoluokan sekä toimintaperiaatteen kokelasta.
Vaikka Martenin ominaisuudet ovat osin ja kiistatta
huippuluokkaa, täydellinen se ei ole. Hengästyttävä kokemus positiivisessa mielessä.
Jos tekstistä paistaa läpi tietty lapsenomainen innostus tekniseen suorituskykyyn, niin hyvä. keraaminen diskantti
toisen asteen, jakotaajuudet 250 ja 3000 Hz
21. Omaan makuuni
voimaa ja ulottuvuutta oli riittävästi, vaikka määrältään mietona ja luonteeltaan kuivakkana basso ei varmasti ole kaikkien mieleen. Yleiseltä luonteeltaan neutraalia viileämpänä kiinnittäisin suurta huomiota äänilähteeseen, ja jos sallitte, kaapeleihin. Artistista riippumatta.
Tässä oli myös omaan pirtaani se ikävin asia: en ole
antanut äänitysteknisten tai -laadullisten asioiden ohjata levyostoksia tai kuuntelusessioita. keraaminen basso,
9. / pari (pianomusta ja -pähkinä,
mattana pähkinä, kirsikka, vaahtera) )
Edustaja:
www.hifihuone.fi
Valmistaja: www.marten.se
Tekniset tiedot:
Mitat (lxkxs):
Paino:
Taajuusvaste:
Tehonkesto:
Herkkyys:
Nimellisimpedanssi:
Tyyppi:
Elementit:
Jakosuodin:
25x116x35 cm
35 kg/kpl
28?40000 Hz +-3dB
250 W
87 dB / 2,83 V
4 ohm (3,7 ohm min)
3-tie, passiivielementti
9. Lähdemateriaalina voi käyttää
vaikka tuota Guttenbergin kirjoitusta.
Joka tapauksessa nostan hattua Leif Mårten Olofssonille, miehelle Martenin takana. Marten herätteli modernilla
tulkinnallaan kuuntelemaan eri asioita kuin mihin
olen kenties tottunut. Hänen
tekniikkansa oli hyvää, soitannassa ei ollut omaan
korvaani havaittavia puutteita. Kaiutin otti vastaan mitä annettiin.
Samalla se paljasti, että levysoittimeni kanssa on
vielä vähän säädettävää. Vaan ei se ole kaiuttimen syy, se
e
kun oli vain viestintuojana.
Kokonaisvaikutelma ei muuttunut voimakkuutta
nostettaessa. Niillä osa-alueilla, joilla se oli
vahva, se oli kategorisesti kenties parasta kuulemaani.
Kaikkiruokainen varauksin
Varsinaiseksi ilon aiheeksi nousi bassotoisto. keraaminen keskiääni, 1. Kuten seuraavassa tarinassa.
Kuuntelin aikanaan erästä nuorta pianistia. Tässä on kaiutin, joka paljastaa armotta ketjun heikot lenkit. Annoin
itselleni luvan moiselle. Jo oman
Mastersoundini partnerina Marten antoi erinomaisen
jäsentyneen ja jäntevyydessään A-luokan esityksen.
Seurattavuus oli huippuluokkaa niin akustisin instrumentein kuin sähköisesti vahvistetusti.
Mikään moodi ei herännyt, vaikka veivasin masiinasta hönkää kohtuutta enemmän. kokeilu
pätoivottuja löytöjä. Tässä kohdin järeämpi
vahvistin tuonee myös lisäarvoa.
Mikään erityinen musiikki ei tuntunut istuvan Martille muita maittavammin. Toiset puhuivat tekniikasta, toiset
tulkinnasta. Useammin kuin
kerran kaipasin keskialueen läpinäkyvyyden sijaan
tunnetta ja lämpöä